Keitä olette ja mitä teette ja miksi?
(MAIJA)
Olemme yhtye nimeltä SoulDump ja teemme valtavirrasta poikkeavaa, progressiivista
rockmusiikkia suurella sydämellä ja rajattomalla hulluudella höystettynä.
Teemme musiikkiamme, koska uskomme sen "voimaan". Musiikin avulla pystymme
luomaan uutta, toteuttamaan itseämme ja parhaassa tapauksessa myös vaikuttamaan
ihmisiin. Pyrimme tarjoamaan musiikillamme elämyksiä, toivoa, uskoa, vapautta
ja juuri sitä, mitä jokainen itse tuntee kokevansa kuunnellessaan meitä.
Musiikin tekemisessä ei ole olemassa oikeaa tai väärää,
on vain inspiraatio ja siitä syntyvä voima. Sama pätee ihmisten ajatuksiin
ja tunteisiin, olemme yllättävän erilaisia kaikki, joten tarvitaan paljon
erilaista musiikkia!
(SAMPO)
Minulle bändi on eniten ns. musiikillinen yhteisö jossa jokaisella jäsenellä
on oma häilyvä mutta kuitenkin samalla selkeä tilansa temmeltää ja toteuttaa omia
näkemyksiään. Mitään rajoituksia ei oikeastaan ole asetettu musiikin suhteen
siinä mihin ei kukin voisi mennä tai mitä ei voisi tehdä. Silti jokaisella on
kuitenkin loppupeleissä oma tonttinsa ja vahvuutensa jota muut orkesterin jäsenet
kunnioittavat. Ehkä tässä on muodostunut neljän omalaatuisensa yksilön tapa
tehdä musiikkia keskenään vapautuneesti ja ilman turhaa teeskentelyä.
Minun mielestä SoulDump tekee persoonallista rockmusiikkia asenteella, kuitenkaan
unohtamatta musiikin tekemisen iloa. Tämä on oikeasti tekijöidensä näköistä touhua
mikä minua viehättää

Mistä tässä on oikein kyse?
(AKI)
Ja mistä tässä on kysymys.. Ehkäpä suurimmalta osin kyse on omien rajojen rikkomisen
yrittämisestä ilman rajoja, ainakin omalta osalta. Mä en pysty oikein paremmin
tätä selittämään, mutta usein tuntuu siltä että tää ei edes ole bändi vaan enemmänkin
symbioosi joka ruokkii itseään meidän neljän energialla.

Miten, miksi ja koska bändi sai alkunsa?
(AKI)
Vuonna 2004 lyötiin Jannen kanssa päät yhteen sattumien ansiosta. Silloin
soitettiin eräässä bändissä joka polki paikallaan ja kummatkin turhauduttiin
aivan totaalisesti tilanteeseen koska se ei vaan antanut musiikillisesti mitään
haastetta ja muutenkin taisi nyppiä koko juttu. Välillä tehtiin kahdestaan
biisejä lähinnä sillä mentaliteetilla että kuhan hassutellaan ja kokeillaan
uusia juttuja joita ei voinut silloisessa bändissä kokeilla, sitten vaan
huomattiin että kummallakin oli saman suuntainen tapa ajatella musiikkia. Joku
kaunis päivähän se taisi olla kun kimpassa päätettiin pistää SoulDump pystyyn
ja nyt ollaan tässä. Onneksi.
(JANNE)
Oltiin Akin kanssa jo kolmisen vuotta rämpytelty silloin kimpassa ja huomattiin
siinä jamitellessa, että oli samanlaisia piilossa olleita ideoita musiikin suhteen.
Siinä ajatus sitten pikkuhiljaa muhi ja kypsyi ja eräänä aurinkoisena kevätpäivänä
tartuttiin härkää sarvista ja bändi syntyi.

Kerro musiikistanne, mitä haluatte sanoa kuulijoille?
(MAIJA)
Meidän on aina ollut vaikeaa määritellä aivan täysin omaa tyyliämme.
Toiset mieltävät musiikkimme olevan enemmän indietä, toiset progea.
Paras luonnehdinta taisi olla "punkrockia", joten yritämme kulkea
raja-aitojen ulkopuolella niin kauan kuin mahdollista. Me olemme omasta mielestämme
bändi, joka soittaa juuri sitä mitä tahtoo, ilman mitään rajoitteita.
"Suljetut ovet" pienentävät vain näkökenttää.
(SAMPO)
Luulisin bändin antavan kuulijalle pienen pähkinän purtavaksi. Kuitenkin levyllä
mennään musiikin suhteen aika laidasta laitaan. Ehkä tämä ei ole kiireisimmässä
hetkessä kuunneltavaa radiomusiikkia. Ja toisaalta miksi ei olisi. hehe

Kenelle tämä on suunnattu? Miten erotutte harmaasta massasta?
(MAIJA)
Kaikille, aivan kaikille. Vauvasta vaariin. Edelleen, jos jonkin osa-alueen
sulkee pois, voi myöhemmin huomata sen olleen se ratkaisevin ja merkittävin.
On mahtavaa nähdä, että meitä vanhemmat ihmiset tykkäävät musiikistamme ja käyvät
keikoilla. Ja toisaalta, nuorin "fanimme" taitaa olla muistaakseni alle 10-vuotias.
(SAMPO)
Mun mielestä meidät erottaa melko omintakeisesta saundista. Levyn saundimaailmaa
ei ole pyritty pusertamaan tiukkaan muottiin vaan koitettu jättää tilaa ja
soittamisen tuntua. Toisin sanoen kaikkea ei ole hinkkaamalla hinkattu kuulostamaan
täydelliseltä mikä on minusta melko raikkaan kuuloista tänä päivänä.
Ehkä sellainen omaehtoinen lähestyminen myös biisien tekemiseen ja tietty
jääräpäisyys sovituksissa kuuluu myös. haha. 
Jos pidät rok musiikista yleensä, saatat myös pitää SoulDumpista. hehe

Miten sinut löydettiin bändiin? Miksi sitten lähdit mukaan?
(SAMPO)
Meillä oli Akin kanssa aiempia orkesterivirityksiä ja sitä kautta sitten
mukaan tartuin. En ihan tarkkaan muista miksi mukaan lähdin. Kai mulla oli
ylimäärästä aikaa ja energiaa. hahaha. No ei. Muutaman yhteisen soittokerran
jälkeen tuntu että tässä orkesterissa on sopivasti paljon haastetta ja mahdollisuuksia
tehdä ja toteuttaa. Ja meininki parantunut vaan ajan edetessä. Mukavia tyyppejä.

Löytyykö musiikistanne jotain josta olette saaneet vaikutteita? Ketkä ovat siis esikuvianne?
(MAIJA)
On meillä paljonkin esikuvia, mm. Queens of the Stone age, Mars Volta, Guano Apes,
No Doubt, Tool, Alanis Morissette, Opeth, Porcupine Tree... Kuuntelemme aika
erilaista musiikkia jokainen, ja vaikutteita on varmasti otettu näiltä
bändeiltä/artisteilta. Juuri siksi ehkä omalaatuinen soundi onkin löytynyt melko
luonnollisesti. Siinä on vähän jokaiselta jotain.

Miten syntyi idea nauhoittaa kokonainen levyllinen musiikkia?
Eivätkö riskit esim. suuret kulut hirvittäneet, kun kuitenkin olette melko tuntematon bändi.
(AKI)
Uutta materiaalia oli vaan kertynyt niin paljon että oli jotenkin vaikea miettiä
tilannetta että vain 2-3 biisiä olisi julkaistu. Miehistön vaihdoksetkin oli
antanut niin paljon uutta voimaa ja uskoa hommaan että se vaan tuntu kaikista hyvin
luonnolliselta vaihtoehdolta että aloitetaan debyytin tekeminen. Ei siinä vaiheessa
mitään riskejä edes mietitty kun homma aloitettiin, se oli yhtä yhteistä hurmiota.
Näin jälkikäteen ajateltuna niin olihan se helvetin iso ja uskalias projekti
joka aloitettiin. Ei sitä aloittaessa edes tajunnut mikä työmäärä tällaisessa on,
oltiin vaan päätetty että nyt se tehdään ja mikään ei voi tulla esteeksi.

Eikö peruskolmenbiisindemo olisi riittänyt?
(MAIJA)
Nimenomaan, ei olisi riittänyt. Olemme tehneet jo yhden demoäänitteen vuonna 2005
ja yhden Ep:n vuonna 2006, joten oli aika ottaa vähän isompi askel eteenpäin,
jotain sellaista hurjaa ja vaarallista. Kokopitkän levyn äänittäminen tuntui
sopivalta vaihtoehdolta, sillä bändimme oli rumpalin vaihtumisen myötä aloittanut
aivan uudelta pohjalta. Uuden innostuksen ja energian saattelemana materiaalia
syntyi viime vuoden puolella niin paljon, että siitä sai kokonaisen levyn kasaan. 
Halusimme kokeilla "uusia siipiämme". Ja ideoitahan alettiin toteuttaa, ennen
kuin ne edes kunnolla pääsivät pääkopasta ulos.
(JANNE)
Se oli jotenkin täysi selviö ja luonnollinen seuraava askel, veikkaan että koko
projektin tuoma haaste oli houkuttimena. Kyllä me varmaan haluttiin tehdä jotain,
mitä moni muu bändi ei lähde tekemään. Ja kun osaamista löytyi niinkin läheltä
kuin basson varresta niin idea oli melkein toteuttamista vaille valmis…
melkein siis heh! 

Miten suhtauduit tuleviin nauhoituksiin? Oli varmaan aika paljon opeteltavaa… vai oliko?
(SAMPO)
Joo kappaleita harjoiteltiin ja soviteltiin muistaakseni ainakin vuoden verran
ennen kuin nauhoituksista alettiin puhua tosissaan. Monia hikisiä hetkiä kyllä
treeneissä vietettiin ja menihän siinä aikansa itseään sisään, muuten valmiin
bändin toimintakuvioihin, ajaessa.

Miten valitsitte biisit levylle oliko jokin tietty tyylisuunta
tai soundi jota lähditte hakemaan?
Oliko se helppoa ja säilyikö sopu? Toimiiko demokratia?
(AKI)
Syksyllä demotettiin kaikki uudet biisit ja niistä sitten demokraattisesti kaikki
eniten ääniä saaneet biisit päätyivät projektin listalle, tällä metodilla syntyi
levyn suunta.
(SAMPO)
Kappalevalinnat tehtiin demonauhojen pohjalta. Olisiko siinä ollut noin kymmenisen
kappaletta joista kokonaisuutta alettiin koota. Aika hyvässä ymmärryksessä
pidettiin ideariiheä ja kaikki pääsivät kertomaan näkemyksensä kappaleista mitkä
parhaiten toimivat. Kai se jonkin asteista demokratiaa sitten oli. haha
(JANNE)
Joo onhan se fakta, että jos haluaa että hommat toimii ja etenee, niin joutuu sen
pienen-sisäisen-diktaattorin työntämään vieläkin syvemmälle. Mutta kimpassa saatiin
"helposti" äänestettyä biisit ja loistavat tulikin valittua. Tyyli oli taaskin
vapaa mutta pakollinen ja tarkoituksena oli antaa mahdollisimman monipuolinen
kattaus meistä, ja siitä mistä koko bändissä on kyse.
(MAIJA)
Kappalevalinnat saatiin päätettyä aika yksimielisesti. Tottakai muutamia poikkeuksia
lukuun ottamatta, mutta yleensä saamme kuitenkin sovittua asiat niin, että
jokainen on lopputulokseen tyytyväinen. Levyn rakentaminen ja biisien päättäminen
oli prosessi sinänsä, mutta se syntyi yhteistyössä, joten mitään suurempia
kasvukipuja ei sen saralla koettu. Demokratia toimii kaavalla: pojat vs. tyttö. :)

Mistä levyn nimi?
(AKI)
Pyöriteltiin kaikenlaisia nimiehdotuksia ja mikään ei oikein iskenyt
koko porukkaan, joku sitten latasi tämän nimen ilmoille ja siinä se sitten oli.
Sitä, että kuka sen sanoi, en kyllä muista.
(SAMPO)
Albumin nimi taisi olla Jannen tai Maijan näkemys. Melkoista vuodatusta ja mehujen
imemistähän tämä on ollut, että siinä mielessä oikein osuva titteli. 
(MAIJA)
Idea levyn nimeen lähti omalta kohdaltani ehdottomasti lyriikoista. mietin,
mikä voisi olla hyvä nimi levylle ja "Abuse me"-sitaatti kappaleesta "Bad Nature"
tuntui summaavan monien biisien tunnelmia yhteen. Nimi oli tarpeeksi ytimekäs ja
iskevä, mutta jättää myös kysymyksiä ilmaan. Se ei ole selkeä vastaus mihinkään
tai itsestään selvä yhteenveto levystä, mutta kuvaava nimi kylläkin.
kolikon kääntöpuolena, "Abuse me" voisi tarkoittaa jopa leikkimielistä kehotusta:
"Sinulla on levy kädessäsi, käytä sitä!"

Miten valitsitte studiot, miksaajan yms? Kuka nauhoitti?
(AKI)
Studiotahan ei käytetty kuin rumpujen äänittämisessä, ne äänitettiin RedFive
studiolla Toni Kimpimäen ohjastuksella. Loput nauhoitettiin meidän treeniksellä,
allekirjoittanut äänitti suurimman osan raidoista. Janne äänitti lauluja paljon,
koska mulla oli silloin muita sovittuja menoja. Malisen Anttiin miksaajaksi
päätyttiin aika pitkälti sen takia että olin jo aikaisemmin tehnyt Antin kanssa
yhteistyötä erään muun projektin tiimoilta ja pidin Antin työn jäljestä ja tavasta.
Jaakko Viitalähteeseen päädyttiin hyvin pitkälti samanhenkisten syitten saatossa. 

Miksi halusitte itse toimia tuottajina?
Osaako bändinjäsen tuottajan asemassa olla tarpeeksi kriittinen omaa tuotostaan kohtaan?
(AKI)
Usko tähän projektiin ja toisiin oli niin kova että päätettiin toimia näin.
Ei sitä ton paremmin osaa selittää, tällä kertaa näin. Ainakin kaikki on päässyt
tasapuolisesti vaikuttamaan sisältöön. Ideat on ensin kokeiltu ja sitten tuomittu
jos ei oo toiminut, ulkopuolista tuottajaa kun ei ollut, niin näin pystyttiin
varmasti toimimaan. Mulla siis ei todellakaan ole ulkopuolisia tuottajia vastaan
mitään, tällä kertaa vaan ei käytetty. Ensi kerralla katsotaan asia uudestaan
josko silloin?

Varmasti osaa. Omaan korvaan omat biisit voivat olla jotenkin niin henkilökohtaisia
että suhtautuminen voi olla jopa jokseenkin sairaalloista. Jos ei vaan tule
sellainen kokonaisvaltainen fiilis jostain jutusta niin silloin sitten hinkataan
niin kauan että tulee. Melkein hulluuteen asti joitain juttuja hinkattiinkin,
että päästiin tähän kokonaisvaltaiseen oloon. Ja osa meidänkin 
hinkkaamisista olisi varmasti voinut jättää vähemmälle, mutta kun ei vaan osaa.
(JANNE)
Niinpä, ja kun me kaikki ollaan niin kovin kriittisiä omia tekemisiään kohtaan,
niin kyllä se oli aikamoista kidutusta paikka paikoin, kun sivusta sai hiljaa seurata. 

Miten nauhoitukset etenivät ja mikä oli "työjärjestys" ja -tahti?
(AKI)
Ensin rummut, muistaakseni päivässä Sampo soitti rummut.. Sen jälkeen oli
kitaroitten vuoro, joihin käytettiin aikaa paljon. Samalla sovitettiin joitain
sointukulkuja uusiksi ja tehtiin kaikkea muutakin samankaltaista, kuten keksittiin
sovittaa eräs biisi melkein kokonaan uusiksi. Näissä väleissä sovittelin bassoja
uusiksi, eli kun yksi biisi saatiin kasaan niin jäin editoimaan kitararaitoja ja
kun ne oli editoitu niin sen jälkeen aloitin bassojen sovittamisen.
Työtahti oli kyllä aikamoinen, Janne joutui kyllä välillä tekemään todella pitkiä
päiviä. Tämän hulluuden jälkeen soitin bassot ja kuten jo kerroin niin ei sekään
ihan mutkaton ollut. Sitten tuli laulujen vuoro, niitä kanssa hinkattiin ja
kokeiltiin ja taas hinkattiin ja kokeiltiin. Maija pääsi kokeilemaan ihan kaikki
ideansa, ja me muut vaan vikistiin vieressä.. =) Loppujenlopuksi ne oli todella
usvaiset neljä kuukautta jota tätä levyä tehtiin. Ettei ihan kaikkea pysty muistamaan,
kotisivuilta kyllä löytyy jonkin asteinen päiväkirja joka antaa osviittaa
tapahtumien tiimoilta.

Miten hieman normaalista poikkeava "studio"-ratkaisu vaikutti
valmistautumiseen laulujen osalta? Menikö hermot?
(MAIJA)
Ensimmäistä kertaa nähdessäni "patjamajan", joka minulle oli kyhätty treenikämppämme
nurkkaan, ajattelin: "miten tämä voisi onnistua?" Mutta tiesin kuitenkin,
että bändimme basistilla, Akilla on enemmän kokemusta näistä asioista kuin minulla,
joten luotin täysin häneen, enkä turhaan. Patjojen keskellä oli todella hyvä laulaa!
Tuttu ympäristö auttoi keskittymään vielä paremmin, eikä kellon kanssa tarvinnut
laulaa kilpaa, joten paljon parempia puitteita olisi saanut hakemalla hakea!
Täysin positiivinen kokemus.

Voi, hermot menivät niin monta kertaa, etten edes kehtaa mainita, mutta se kai
on ihan luonnollista musiikkia nauhoittaessa. Jos on nukkunut huonosti tai on paha
päivä, on hyvin vaikeaa saada itsestään irti sitä, mitä pitäisi. Monta kertaa
aloitimme nauhoitukset niin, että ensin poistimme puolet, mitä edellisenä päivänä
oltiin laulujen osalta saatu nauhalle ja sitten alettiin töihin. Yllättävän
kivuttomasti laulut saatiin purkkiin noin kahdessa viikossa, vaikka yhtenä päivänä
vannoin Jannelle kiven kovaa, että laulu-urani loppuu tähän jos en
onnistu saamaan narulle sitä mitä halusinkin. Hermoja kiristeltiin ja itkuakin
miltei väännettiin, mutta se kuulukoon asiaan.

Uutena jäsenenä, mitä halusit tuoda/antaa
tulevalle levylle ja muutenkin bändille?
(SAMPO)
Ehkä halusin saada kappaleet kuulostamaan siltä että ne on työstetty bändinä,
ja luonnollisen kuuloisia soittaa kaikille. Ei mulla sinänsä mitään tiettyä
pointtia ollut että mihin suuntaan asioita haluaisin viedä. Ehkä se että saan
oman soittoni toimimaan luonnollisella tavalla bändin tukena. Ehkä joku yksinkertaisuus
vois olla se juttu mihin jollain tasolla omassa soitossani pyrin.
Rumpunauhoitukset tulivat ja menivät hyvin nopeasti, ettei sitä asiaa melkein
ehtinyt ajatella. Onneksi oli treenattu hyvin ennen studiota. Kimpimäen kotoisessa
studiossa sitten Janne kartturina läimittiin rumpuraidat nauhalle melko nopeassa
tahdissa. Ja taidettiin siinä yksi kappale rakennella lennossakin. Olisihan sitä
soittoa voinut hieroa loputtomiin, mutta toisaalta olen tyytyväinen että tietty
raakuus ja luonnollisuus säilytettiin meiningissä. 
Sen jälkeenhän se minun rooli oli pääosin istua soffalla ja kuunnella kun muut
tekivät taikojaan. Oli mielenkiintoista ja hauskaa kun joka kerta oli jotain uutta
narulla ja aina vaan alkoi kuulostaa valmiimmalta ja paremmalta. Oli oikein hyvä
että kitara, basso, laulu osaston nauhoituksille pystyttiin antamaan aikaa.
Pojat ja tyttö pääsivät kokeilemaan ideoitaan rauhassa ja saatiin mukaan aivan uusia
tasoja kappaleisiin

Oliko jotain uutta mitä halusit tuoda itsestäsi/bändistä esille levyllä?
(MAIJA)
Itse halusin keskittyä erityisesti taustalauluihin. Hioa huolella harmonioita ja
stemmoja niin, että ne kuulostavat luonnolliselta itse melodian kanssa ja tukevat
sekä täydentävät myös omalta osaltaan kokonaisuutta. Laulustemmoja tulikin tälle
levylle enemmän kuin aikaisemmille äänitteille ja kokonaisuus on laulujen osalta
nyt mielestäni eheämpi. Bändin kanssa keskityimme levyn tekoon kokonaisuudessaan.
Dynamiikkaan, soundeihin ja jokaisen biisin omaan tunnelmaan, sillä monet
kappaleista eroavat toisistaan melko paljonkin, joten ne tarvitsivat paljon
prosessointia.

Kuinka paljon huijasit bassonauhoituksissa?
(AKI)
En kyllä huijannut yhtään, taisin neljä kertaan sovittaa bassot uusiksi projektin
edetessä, ennen kuin ne tulivat tähän lopulliseen muotoonsa. Koko levyllä ei ole
yhtään copy/pastea missään raidassa, mukaan lukien rummut, kitarat, bassot ja laulut.
Ja nyt kun kuuntelee noita omia soitoksia niin pääosin oon tyytyväinen mutta
parit paikat nyt tekisin aavistuksen eri tavalla bassojen osalta, tässä tulee
vastaan taas tämä ulkopuolisen tuottajan käytön hyvät puolet. Itse joskus vaan
sokaistuu omalle soitolleen eikä pysty näkemään asiaa kuin yhdeltä kantilta.
Tuliko harmaita?
Tuli ja paljon.
Oliko se hauskaa vai oliko joku muu hauskempaa?
Siis se että tuli harmaita vai bassonsoitto? Kyllä koko projektin tiimoilta kaikki
on ollut kivaa

Mikä oli vaikeinta projektissa?
(MAIJA)
Vaikeinta oli ehdottomasti poikkihuilun soittaminen! Niinkin pieni pätkä
poikkihuilua kappaleessa "Sixteen Years" voi osoittautua yllättävän hankalaksi
suoritukseksi. Melkein väänsin huilun mutkalle, mutta selvisin kuitenkin tehtävästäni
ehjin nahoin.
(JANNE)
Oikeastaan mikään ei ollut kovin vaikeaa, koska kuitenkin oli treenattu todella
paljon… niin no olihan niitä joitain juttuja. Esim. jos biisin ensimmäisiä tahteja
joutuu ottamaan uudelleen kymmeniä kertoja kun vaan ei sormet toimi, niin se
saattaa hieman herättää turhautumista. Jostain pikkujutusta saattaa vaan tulla
isopahapeikko jonka ohi ei pääse vaikka kuinka yrittää. 

Levyllä vierailee myös eri soittimia ja vierailevia soittajia? Mitkä ovat fiilikset?
Onko levy sitä mitä lähditte tekemään? Onko joku biisi ylitse muiden?
(MAIJA)
Levyltä löytyy tosiaan monia soittimia, mm. sadeputki, akustinen kitara,
poikkihuilu, koskettimet, kontrabasso ja perkkoja. Haimme luonnollista tunnelmaa
levylle ja monet kappaleet vaativat akustisia soittimia tuekseen. Nämä soittimet
osaltaan täydentävät levyn kokonaisuutta ja tuovat jokaisen kappaleen yksilöinä
esiin. En voisi nostaa mitään yhtä kappaletta ylitse muiden, sillä levy on
mielestäni kuin satukirja, yksi sivu siitä ei kerro koko tarinaa.
(SAMPO)
Eri soitinten kanssa mietittiin ja kokeiltiin vaihtoehtoja mitkä toisivat selkeästi
kappaleeseen lisää tehoa. Sixteen Yearsin läskibassot olivat muistaakseni se
ensimmäinen itsestään selvä asia. Maija kun sitten hallitsee myös tuota pilli ja
kosketin osastoa niin oli aika luonnollista ajatella niitä soitettavan myös mukaan.
Ideana kuitenkin kokoajan oli että mieluummin liian vähän kuin liikaa, ja että
kaikella soitetulla täytyy olla selkeä paikkansa kokonaisuudessa.
(AKI)
Itse kuuntelin sitä levyn aloitusbiisiä ja oli tunne että tämä ei toimi niin
hyvin kun se vois toimia, helevetin pitkään mietin että mikä mättää. Jossain
vaiheessa vaan pamahti päähän että "kontrabasso! se on se mitä se tarvii".Kun en
itse osaa soittaa kontraa niin täytyi etsiä joku joka osaa, siinä vaiheessa tuli
mieleen että Kari Karlssonhan osaa. Soitin Karille ja kysyin innokkuutta, Kari
vastasi että aina hyville hassutteluille on intoa. Siitä sitten tuumasta toimeen
ja kontrat raidoille, siellä ne ovat kaiken kansan kuultavana ja ainakin omasta
mielestä se biisi kuulostaa siltä miltä sen pitää, että kiitos Kari vielä kerran.
(JANNE)
Onhan tässä nyt ollut vähän tämmöinen tuulessa leijailevan päämäärätön olo kun on
kaikki ideat tallennettu pääkopasta levylle. Mutta onneksi vielä on paljon asioita
joita pitää hoitaa, joihin keskittyä, niin eiköhän kohta uudet kujeet kutittele
korvia. Mutta aivan huippu reissu meillä oli ja bändinä ollaan kasvettu yhteen
ja opittu niin paljon. 
(AKI)
Fiilis on jotenkin aivan tyhjä, mutta helvetin onnellinen. Hetkeäkään en kyllä
vaihtaisi pois, vaikka aina ei ollut helppoa. Kyllä ainakin omasta mielestä
levystä tuli juuri sellainen kuin olin omassa päässä sen visioinut. Kun kuuntelin
pitkästä aikaa levyn, niin itsestä ainakin tuntuu siltä että jotain kyllä saatiin
vangittua, itselle ainakin tulee hyvä fiilis. Nyt vaan pitää toivoa että kuuntelijat
ymmärtäisivät ja antaisivat aikaa tuotokselle ennen kuin tuomitsevat sen, koska
helppo levy "Abuse me" ei todellakaan ole.
(SAMPO)
Levyn suhteen on hyvät fiilikset. Tietty etappi on nyt paketissa. Opettavaista
hommaa ja joitain asioita tehdään ehkä erilailla seuraavalla kerralla, mutta
siis erittäin tyytyväinen olen siihen miltä levy kuulostaa!

Mitä nyt kun levy on kourassa? Jäävätkö ne kaappeihin ja nurkkiin pyörimään?
Miltä tulevaisuus näyttää?
(AKI)
Ei vitussa, aina löytyy sen verran hulluja että noista eroon päästään. Ei vaan,
nyt ekan viikon jälkeen ainakin levyjen menekki on yllättänyt ja itse ainakin
uskon että kun päästään kunnolla tekemään keikkoja niin eivät noi todellakaan jää
meidän käsiin. Ja vielä kun Rusto-osiris hoitaa jakelun kauppoihin niin levyjen
saatavuuskin on suhteellisen helppoa jos ei satu keikalta sitä ostaa.
(MAIJA)
Levymme ilmestyy kauppoihin virallisesti 30.7.2008 ja sitä jakelee Rusto-osiris
Fireboxin kautta. Toki levyä saa tilattua myös nettikaupoista. Meidän kohdallamme
ensi syksy menee keikkaillessa niin tiiviisti kuin mahdollista. Promoamme uutta
levyä ympäri Suomen aina ensi vuoden puolelle asti, jonka jälkeen on luvassa
uusia kujeita. Pikkulinnut laulavat niistä myöhemmin. SoulDumpin tulevaisuus
näyttää hyvältä, niin kuin se on oikeastaan aina näyttänytkin, puskemme eteenpäin
yhtä raivokkaasti kuin aina, eikä tarvetta vauhdin hiljentämiseen ole ilmaantunut.
Hulluuden rajamailla on hyvä tasapainoilla!

Mitä seuraavaksi?
(SAMPO)
Keikkoja, hauskaa meininkiä ja uusien kappaleiden työstämistä. Pidetään pyörät
pyörimässä ja toivotaan että ihmiset löytävät tämän levyn ja kiinnostuvat orkesterista.
Ei kai tässä auta kun jatkaa puurtamista.
(JANNE)
Nauhoitusten aikana tuli niin paljon uusia ajatuksia miten tehdä ja toteuttaa
musiikkia, että nyt pitää aloittaa ideoiminen niiden ajatusten pohjalta.
Voi kyllä luvata, että mielenkiintoisia juttuja on tiedossa… 
(AKI)
Niin mitähän sitä pitäisi tehdä, ajattelin mennä nukkumaan kun kellokin on jo 02
ja aamulla pitäisi olla 08 töissä. Mutta sitten bändin osalta niin jääköön vielä
arvoitukseksi, uusia kujeita on jo keksitty
eli älkää huoliko siitä että välttämättä näille vesille jäädään polskimaan.